perjantai 19. marraskuuta 2010

Lauseita

Runoilija lataa aseensa merkityksillä ja ampuu lukijaa. Joskus osuu, joskus ei.

Elämä on. Mutta onko kuolemaa?

Pelastin tänään pienen linnun, sen, jonka lapsena murhasin.

Naapuri ei nyökkää eikä katso silmiin. Verhot reagoivat.

Ei hätää, rakkaani, yhdessä me muistamme riittävästi.

Kuuntelen sinua nauhurina.
He muistelevat meitä pahalla, puhuvat itsekkyyden ajasta ja sukupolvesta.

Kuolleet paljastavat vatsansa, kuin ilkkuen keihäille.

Kasvoni heijastuvat ikkunasta. Ulkona pimeys, sisällä valo. Olen valinnut puoleni.

Heilutan jo valkoista lippua. Antaudun sinulle kaikin kuviteltavissa olevin tavoin.

Kukaan ei ymmärrä minua, on kuin puhuisin vierasta kieltä.

Ensin verkostoidutaan, sitten tulee hämähäkki.

Yksin yksinäinen, siedettävää. Kaksin yksinäinen, kärsimystä.

Rakastelimme kuin hautajaisissa.
Katselin maisemaani onnellisena. Yön aikana se oli myyty rakennusyhtiölle.

Lauseet naarataan ajatusten virran syvyyksistä.
Näen mieluummin kuin tulen nähdyksi.

1 kommentti: