Näytetään tekstit, joissa on tunniste Alejandro Gonzáles Iñarritu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Alejandro Gonzáles Iñarritu. Näytä kaikki tekstit

lauantai 15. tammikuuta 2011

Mammutti

En tiedä, ketkä teistä ovat nähneet Lukas Moodysonin elokuvan Mammoth. En edes tiedä, onko se ollut levityksessä Suomessa. Elokuva kosketti minua väkevästi konstailemattomuudellaan ja ajankohtaisuudellaan. Se muistuttaa sekä rakenteeltaan että tematiikaltaan kovasti meksikolaisen Alejandro Gonzáles Iñárritun tekemää Babelia. Molemmat elokuvat ovat valaisevalla tavalla globalisaatiokriittisiä;  pyrkivät tuomaan esiin syitä ja seurauksia, rikkauden ja köyhyyden leikkauspisteitä sekä urakeskeisyydestä ja rakkaudettomuudesta seuraavaa problematiikkaa aikuisten ja lasten arkielämässä.

Moodysonin elokuvalle kuulemma buuattiin Berliinin elokuvajuhlilla. En käsitä miksi. Vai osuiko se liian lähelle?

Ai mistä Moodysonin elokuva tuli mieleen?

Helsingin Sanomissa (HS 15.1.2011) oli Merituuli Saikkosen kirjoittama liikuttava juttu filippiiniläisistä sairaanhoitajista, jotka ovat työskennelleet Hyksissä nyt yhdeksän kuukautta. Miten vähään nuo naiset olivat tyytyväisiä! Ja miten positiivinen oli heidän asenteensa! Vain "ero lapsista tekee Suomessa elämisestä raskasta. Itku tulee vähintään kaksi kertaa viikossa. Jouluna se ei lakannut lainkaan".

Työskentelyllään täällä naiset kustantavat mm. lastensa opinnot, auttavat muita sukulaisia, keräävät rahaa isän munuaisleikkaukseen ja maksavat lääkkeitä.

Moinen epäitsekkyys vetää nöyräksi.

Moodysonin Mammothissa filippiiniläinen nainen on lastenhoitajana New Yorkissa. Hoitolapsen äiti on kirurgi ja isä pelikonefirman innovaattori. He ovat ulkoistaneet vanhemmuuden kätevästi  filippiiniläiselle. Lastenhoitajan omat lapset taas ovat samaan aikaan jossain Manilan slummissa mummon väljässä hoidossa ja suuressa köyhyydessä. Väärinkäsitysten ja ikävästä johtuvien tekojen seurauksena filippiiniläisen vanhempi lapsi ajautuu sitten valkoisen pedofiilin kynsiin.

Suomessa työskentelevät filippiiniläiset naishoitajat toivoisivat saavansa töitä Hyksistä pysyvästi. He haluaisivat tuoda myös perheensä Suomeen. Toivottavasti onnistuu. Suuret ikäluokat ja Suomi tarvitsevat ammattitaitoisia ihmisiä.

"Tämä vaikuttaa ihanalta maalta elää."